Verhoilijamestari Anu-Riina

Verhoilijamestari Anu-Riinan käsissä vanhat designhuonekalut saavat uuden elämän. Hän on verhoillut vuosien varrella niin Egg-tuoleja, Karuselli-tuoleja Togo-sohvia kuin Ateljee-sohviakin – huonekaluja, joiden kanssa työskentely vaatii vankan ammattitaidon lisäksi ymmärrystä niiden rakenteesta, muotokielestä ja historiasta.

Designhuonekalujen verhoilijaksi Anu-Riina päätyi melkein vahingossa. Nuorena verhoilijana hän ajatteli erikoistuvansa autoverhoiluun. Se tuntui alalta, joka voisi tarjota varman toimeentulon. Perustutkintoa suorittaessaan Anu-Riina oli harjoittelijana verhoilija Pertti Ojalaisella. Ojalainen teki Avartelle alihankintaa ja verhoili muun muassa Kukkapuron prototyyppejä. Aluksi monet designklassikot tuntuivat Anu-Riinasta jopa kummallisilta.Työskentely niiden parissa alkoi kuitenkin muuttaa hänen katsettaan. Pikkuhiljaa muuttuivat sekä Anu-Riinan maku että suunnitelmat tulevaisuudesta.

Myöhemmin, jo itsenäisenä yrittäjänä, Anu-Riinalla oli tapana palata Ojalaisen luokse, jos eteen tuli erityisen haastava verhoilutyö. Hän pakkasi kimpsut ja kampsut ja lähti hakemaan lisäoppia. ”Meidän aivomme toimivat samoin. Ojalainen oli ongelmanratkaisija ja pyrki aina löytämään parempia työtapoja. Yhdessä me keksimme monia ratkaisuja”, Anu-Riina kertoo. Ojalaisesta tuli ystävä ja mentori, jonka kanssa Anu-Riina sai jakaa kiinnostuksen verhoilun ongelmanratkaisuun ja oppia monien designhuonekalujen erityispiirteistä.

Designklassikoiden oheen mahtuu paljon muitakin huonekaluja. Johanna Gullichsenin myymälän ikkunassa on Lapuan elokuvateatterista puretut vintagepenkit, jotka on Anu-Riina on verhoillut Doris-kankaalla. Perinteisiä verhoilutöitä meriheinätäytteineen Anu-Riina tekee välillä mielellään. Niiden hitaampi valmistusrytmi ja monikerroksellinen työtapa on armollisempi.

Kisällistä mestariksi

Anu-Riina ei ole koskaan ajatellut, että ammattitaito olisi valmis. Perustutkinnon jälkeen hän suoritti ammattitutkinnon eli kisällin arvon ja sen jälkeen vielä verhoilijamestarin tutkinnon, erikoistuen moderneihin designhuonekaluihin.

Myös ulkomailla saadut kokemukset ovat laajentaneet osaamista. Erasmus-vaihdossa Belgiassa Anu-Riina perehtyi moniin italialaisiin ja keskieurooppalaisiin huonekaluihin. Erityisen kiinnostavaa oli myös materiaalien runsaus: kankaita, erilaisia vaahtomuoveja ja muita verhoilussa tarvittavia materiaaleja oli paljon saatavilla. Kutomot ja valmistajat olivat lähellä.

Oppia eteenpäin

Oman ammattitaidon kehittämisen rinnalla Anu-Riinalle on tullut yhä tärkeämmäksi myös tiedon jakaminen.

Kun huonekalujen valmistus on vähentynyt, myös vanhojen tekijöiden hiljainen tieto ja materiaalituntemus ovat vaarassa kadota niiden mukana. Ammattitaito on tekniikkan lisäksi vuosien aikana kertynyttä kokemusta, tietoa materiaaleista, rakenteista ja siitä, miten erilaisia huonekaluja kannattaa lähestyä.

Parhaillaan Anu-Riina pohtii erilaisia tapoja kouluttaa ja jakaa omaa osaamistaan eteenpäin.”Harmittaa, kun näen taitavia nuoria tekijöitä, mutta yksin ei kukaan voi kehittyä.”

Verhoilukankaan valinta vaatii näkemystä ja tietotaitoa

Lähtökohtaisesti Anu-Riina pitää kaikista materiaaleista nahkasta tekstiiliin. Ainoa vaatimus on korkea laatu.

”Verhoilutyöhön menee paljon aikaa, eikä se ole edullista. Haluan, että asiakkaat saavat laadukkaan lopputuloksen. Sitä paitsi huonolaatuisia materiaaleja on myös vaikea työstää. Materiaalin pitää myös sopia käyttökohteeseensa, joten kaikki materiaalit eivät sovi kaikkiin huonekaluihin.”

Anu-Riina pyrkii aina valitsemaan kankaan niin, että se sopii sekä asiakkaan että huonekalun tyyliin. Parhaimmillaan kangas nostaa huonekalun arvoa ja korostaa sen muotokieltä. Aina ei tarvitse olla äärimmäisen uskollinen alkuperäiselle kankaalle. Anu-Riinan mielestä toisinaan pieni kapinallisuuskin on paikallaan.

Anu-Riina ei koskaan jää paikalleen. Uuden oppiminen synnyttää aina seuraavan kysymyksen ja uuden haasteen. ”Aina kun opin jotain uutta, mielessä on jo seuraava haaste.”